1.4.2016

Telle)

Perjantai. Kaunis päivä, ihan sopiva markkinoille. Mogan on pieni, hyvin kaunis kalastajakylä, joka jo itsessään on näkemisen arvoinen.  Matkaa on reilu 30 km ja ajomatka rantatietä pitkin niin kaunis. Perjantaina lisäväriä tuo kauppiaat ja turistit, jotka täyttävät kadut. Paljon eri kansallisuuksia ja kieliä, myös  suomenkieltä kuulimme silloin tällöin...Muistelimme vuoden takaista käyntiä ja olimme tunnistavinamme joitakin kauppiaita ja taitavan panhuilunsoittajan.  Leppoista istuskelua kahviloissa, katselua enemmän kuin ostoksien tekoa...Ärsyttävää näissä torikaupoissa on tinkaamisen vaiva. Lähtöhinnat ovat ihan mitä sattuu. Esim. lasten asuste, jonka hintana oli 28, lähti 13 eurolla...

Sattuipa sellainen mukava yllätyskin. Kävelykatua kulkiessamme kuului vierestä yhtäkkiä 'terve Vellu'. Vellun hyvä tuttu vaimonsa kanssa oli lomalla lähikaupungissa ja visiitillä Moganissa. Olipas mukavaa tavata suomalaisia ja vielä ihan kajaanilaisia...Valitettavasti heillä oli kiire bussiin, emmekä voineet jutustella pidempään.

Lomaa jäljellä vielä 4 yötä ja paluu 'oikeaan' elämään tuntuu ihan hyvältä, vaikka onkin ollut ikimuistoinen ja monelle tapaa jännittävä kuukausi. Tällainen lomailijan elämä, poissa kotoa, ilman yhteyksiä omiin ihmisiin ja omaan maailmaan, tuntuu kuitenkin  jollakin tapaa epätodelliselta ja irralliselta ja kotiinpaluu tuntuu tosi hyvältä.

Sehän on selvä, että saunaa on ikävä ja suomalaista leipää,  mutta onpahan koettu sekin, että ihminen voi kaivata niinkin tavallisia asioita kuin  oman kodin imurointia, pölyjen pyyhkimistä, pyykkäystä...