14.3.2016

(Vellu)

Aamu alkoi pirteästi. Kellot meillä oli soimassa kello seitsemän, mutta olimme jo juomassa aamukahvia kun alkoivat kilpaa piristä makkarissa. On aina pidetty yllä kahden kellon varmistusta. Joskus ei ole yksi riittänyt. ei siksi, että emme olisi heränneet vaan koska ei ole soinut ollenkaan.

Normi aamupala ja sitten siirryttiin taas Interglubin terassille odottelemaan linja-autoa. Hyvinhän se meni. Tulenjohtoauto oli 10 min aikaisemmin paikalla kyselemässä, oisko ketään lähdössä. Bussi tuli ja ajelimme sitten ympäri seutua. Mas Palomasissa sitten sekoiteltiin bussien sakit. Meistä tuli Skandibussi, kun meitä suomalaisia kuten myös Svenssoneita oli vajaa bussillinen. Täydennyksenä oli pari virolaista ja yksi, ilmeisesti virolainen, iäkäs huonojalkainen nainen, joka puhui viroa, suomea, ruotsia ja näkyi lukevan saksankielistä esitettä.

Niin käytiin patjaesittelyt ja kuultiin kaikki villatuotteiden hyvät puolet. Tutustuttiin myös aggressiiviseen myyntitekniikkaan. Eihän se meille mennyt; ”just for you, only today”. Välillä alkoi kaveri jo vähän lämpenemään. Tuli kuitenkin kohta takas. Näläkähän se on niilläkin. Mutta jos kysymättä hinta putoaa 50 %, täytyy hinnoissa olla aika paljon ilmaa. Uskohan tuommoseen menee. Tulee mieleen petkuhuiputus.

No sitten käytiin luolakaupungissa. Oli ravintola ja ihan oikeat ihmiset asustivat luola-asuntoja. On sitä perinteisintä asumismuotoa niin täällä kuin monessa muussakin paikassa.  

Kevyt salaattipäivällinen ja huomisen reittisuunnittelu.