15.3.2016

(Telle)

Tiistai. Osattiin jo nukkua peräti kahdeksaan. Jo kivalla tavalla tavaksi tulleen joogahetken ja aamupalan jälkeen läksimme kokeilemaan  yhtä Gran Canarian patikointioppaan reiteistä, minkä piti kulkeman liki main pitkin rantaa Bahia Felitzistä Castillo del Romeral:iin. San Agustinosta reitti olisi ollut noin 12 km. Kotiin ajattelimme tulla taksilla. Alkumatka meni mukavasti rantatietä pitkin kauniiden, hyvin hoidettujen puistojen halki. Jossakin vaiheessa maisemat muuttuivat, polku päättyi ja matka jatkui louhikkoisen, hylätyn, ankean teollisuusalueen reunamilla. Kivet lipsuivat alla ja tasapainon kanssa sai olla tarkkana. Polusta tai asutuksesta ei tietoakaan, vesipullokin jo melkein tyhjä...Siinäpä oli aikaa mietiskellä ja muistella eilistä retkeä. Se oli virhe! Mieleen palautui  elävästi oppaan kertomus laajalle levinneistä Kalifornian käärmeistä, joiden hävittäminen tuntui olevan mahdotonta, vaikka sitä varten oli kasvatettu ja koulutettu oma käärmeitä syövä kotkalajinsa. Varmaan tällaiset syrjäiset kivikasat olisivat mitä parhain elinpaikka mittavalle käärmeyhdyskunnalle ja odotin minä hetkellä hyvänsä kotirauhan rikkomisesta ärsyyntyneen luikertelijan ryömivän esiin ja kietoutuvat   sähäkästi nilkkaani...tai vielä pahempaa, useiden...Mitä lie edellä kulkeva Vellu miettinyt, kun hetken kuluttua ehdotti varovasti muutosta suunnitelmaan. Jos palataisimmekin vähän matkan päässä häämöttävän Karting-radan kahvion kautta kotimatkalle ja ihan tasaisen harmaan asfalttitien kautta. En siitä ruvennut väittelemään ja matka jatkui suunnitelma B:n mukaan reippaassa tahdissa tuoreen kahvin hölskyessä vatsan pohjalla...Matkaa tuli tehtyä kuitenkin liki 3 tuntia, joten saimme hyvän syyn palkita itsemme ja menimme valmiille ruoalle vastapäiseen ravintolaan.