22.3.2016
Korkean paikan leiri jatkuu.... Oikean jalan jo toipumisvaiheessa oleva varvas mahtui taas lenkkariin, joten päästiin patikoimaan. Menimme ylös Santa Lucian kylään, josta oli lähtö ns. Palmulaakson reitille. Mutta mutta - mitäs tällä kertaa? Opaskirja olikin jäänyt pöydälle, eikä mitään tietoa reitistä...No, onneksi meillä on jo kokemusta näistä tällaisista, emmekä jääneet sitä murehtimaan, vaan läksimme tutustumaan viehättävään pikkukaupunkiin. Katselimme opasteita, kyselimme karttaa kaupoista....Kaikki hyvin huonolla menestyksellä. Sitten huomasimme virallisen?näköisen rakennuksen ja painelimme rohkeasti sisään ja kas kummaa, se oli kaupungin info-tyyppinen palvelupiste, josta saimme ystävällistä palvelua, kartan ja printin reitistämme. Muchos gracias :) Päästiin reitille. Kohteena oli 964 m:n korkeudessa sijaitseva Cruz del Siglo (vuosisadan risti). Lisäopastusta saimme kylän tuntumassa vastaantulleelta, ehkä hollantilaiselta, ystävälliseltä pariskunnalta. Muutoin saimmekin kulkea rauhassa, lukuunottamatta paluumatkalla vastaan tullutta pariskuntaa, joka sai hädin tuskin huikattua vastauksen meidän tervehdykseemme. Vaikuttivat olevan niin lopussa, että jäi vähän mietityttämään, kuinka he selviytyvät...Reitti oli nimittäin varsin rankka ja loppua kohden se vain vaikeutui. Mutta maisemat alas laaksoon olivat uskomattoman kauniit...sanat tai valokuvat eivät tuo oikeutta niille näkymille ja sille tunteelle hiljaisuudessa, melkein pilvien tasolla. Matka jatkui, kaiken aikaa kapeneva, kivikkoinen polku kulki aivan vuoren rinteen reunalla ja niin ihanat kuin ne maisemat olivatkin, oli lopulta varottava luomasta katsetta alas, koska sellainen korkeus alkoi oikeasti pyörryttämään. Loppuun asti oli kuitenkin mentävä....Aivan ristin juurelle päästäkseen täytyi vielä jaksaa viimeinen koettelemus ja kokeilla ihan oikeata 'seinäkiipeilyä'. Onneksi luotettava matkanjohtaja tuli aivan takana valmiina ottamaan kopin...
Matka oli kaikkiaan n. 4 km pitkä, aikaa meni vain noin 3 tuntia, mutta kokemuksena vaikeammin mitattava - ehkä voisi sanoa, että huippujuttu:)
(Vellu)
Aamu aukesi pilvettömänä ja tuulettomana. Tarkoittaa, että meidän parvekkeella ei aamupäivän aikana asuta, siellä käydään vain piipahtamassa. Tähtään aina aamulenkin aloituksen klo 7.10. Silloin ehdin rantapromedaarille juuri kun aurinko nousee merestä. Promedaari on sillä kohtaa n. 2 km mittainen. Siinä ehdin ihailla juoksun lomassa auringon nousua. Vasen polvi ja oikea lonkka ovat vaatineet nykyään parin kilometrin lämmittelyn ja hammasten kiristelyn, ennen kuin suostuvat kivuttomaan yhteistyöhön. Tänä aamuna jo mietinkin, että pitäisiköhän aamulenkkillä siirtyä polkupyöräilyyn. No katsotaan vielä huomen aamulla.
Kun tie on serpentiiniä, niin ei ole 30 m pitempää pätkää suoraa. Ja mutkassa sitten katsotaankin tietä sivulasista, kun tuulilasissa on pelkkää ilmaa tai harsopilveä. Tiet ovat kuitenkin pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Tienviitoissa olisi vähän toivomisen varaa. Mutta kyllähän noiden kanssa on pärjännyt.
En ollut lakannut ihmettelemästä, kuka kumma noita polkuja tuonne vuorten rinteille rustaa, tai paremminkin on rustannut. Tänään asia minulle hieman avartui. Vuoren huippu, jossa kävimme oli yli 960 metriä merenpinnasta. Mietin siinä kiivetessä pientä kapeaa polkua, että mitähän järkeä tänne on ollut polku tehdä. Polusta näki, että sitä oli aikojen saatossa ihmisvoimin paranneltu. Asia avautui siellä n. 900 metrin korkeudessa; vuoren huipun takana avautui laaja loivarinteinen laakso. Laakson rinteiltä oli kerätty kivet kasoiksi. Kasojen välissä kasvoi tiheää noin metrin korkuista heinää. Siis siellä oli laajalti laidunmaata. Lampaat ja vuohet on kuskattu sitä polkua pitkin laitumelle. Kuka tietää, milloin nuo pellot on ”raivattu”, kun vuoren huipulle on ensimmäinen ristikin jo pystytetty vuonna 1900. Siitä nimitys Vuosisadan risti.