25.3.2016
Päivällä teimme pienen patikkaretken Salobren golfkeskusta ympäröivillä kukkuloilla, katsellen samalla komeita viheriöitä lintuperspektiivistä. Tämän päivän juttu oli kuitenkin suomalainen pääsiäismessu Inglesin kauniissa ekumeenisessa kirkossa. Väkeä kertyi paljon, varmaan pääsiäinen kutsui hiljentymään loman viettäjiä kauempaakin. Urkuria ei ollut lainkaan, mikä olikin oikein hyvä, koska seurakunnan ääni soi upeasti kaunisäänisen kanttorin johdolla. Tunnelma oli harras, pitkään aikaan en ole liikuttunut jumalanpalveluksessa niin kuin tänään. Ehkäpä vieraan maan ja kulttuurin keskellä tutut virret ja oma kieli sai muutkin kuin minut herkälle mielelle. Huokasin jo helpottuneena, kun läksimme ulos samein silmin, mutta ei siitä mihinkään lähdetty, vaan siinä, 24 asteen helteessä, kirkon edessä, kukkien ympäröimänä lauloimme 'Maa on niin kaunis' - siis joululaulun! Tai siis ne lauloivat, jotka pystyivät. Minä en saanut liikutukseltani sanaa suustani, vaan pengoin laukkuani...missä se nenäliina taas...
Näihin hartaisiin ajatuksiin ja tunnelmiin onkin nyt hyvä liittää levollisen pääsiäisen toivotukset kaikille teille rakkaille ja ystäville siellä kaukana...
(Vellu)
Aamu taas normaali lenkillä. Vasen polvi vielä oikuttelee, lonkka alkaa jo tottua. Kova hinku taas vuorille…
Iltapäivällä juttelin Aapon kanssa puhelimessa. Aapo ymmärsi, että ukki on reissussa, mutta ei oikein sitä milloin ukki palaa reissusta. Sovittiin kuitenkin, että mennään uimaan, kun ukki tulee reissusta.
Messun jälkeen menimme mihinkäs muualle kuin Mummolaan. Mummolan etanat ja kanapata; Hyvää.
Käveltiin Iskelmäbaarin kautta. Taksilla kotiin.
Telle näytti taksikuskille melkein täydellisen kuun; loppumatkan kuski lauloi jotakin kuutangoa; ihan hyvin lauloikin, ja sydämestä ja syvältä sielusta. Ääni hieman ajassa kärsinyt, mutta ihan huippu.