26.4.201

Silta oli parisataa metriä pitkä. Vanhoista kuvista näki, että sillan ali oli virrannut joskus vuolas joki. Ihmettelimmekin mihin vesi joesta on hävinnyt. Nautimme sillan päässä olevassa kuppilassa kahvit ja kahden kämmenen kokoiset kroissantit. Jatkettuamme matkaa kadonneen joen mysteerikin alkoi hahmottua meille. Joka suuntaan peltoja kilometri tolkulla ja niitä halkoi betonisten kastelukanavien verkosto. Kyllä niihin yhden joen veden hehelpostikkin katoavat. Hospital de Orbigo oli seuraava tavoitteemme. Ei suinkaan sairaala vaan kylä. Kai se on joskus voinut ollakin spitaalisairaala, mutta ei kaiketi enää. Ohitimme kylän kuitenkin sen enempiä miettimättä. Kylän reunalla pidimme lepotauon. Ivan (kanadalainen) ilmestyi kuin ihmeestä; aikoivat jäädä läheiseen albrqueen yöksi. Me jatkoimme vielä matkaa Valdeiglesiaksen-kylään. Pieni hengetön kylä, mutta sitäkin vilkkaampi  Alberque. Pieni idyllinen kaksikerroksinen rakennus, jossa makuutilat ylhäällä ravintola ja terassi alhaalla. Kaikki tulivat syömään illallista 18:30. Saksalaisia oli pitkä pöytä. Meitä muita vain muutamia omissa pöydissämme. Onneksi. Ei oilisi oikein jaksanut seurustellakaan. Nukuimme huoneessa jossa oli n. 10 kerrossänkyä. Hyvät unet.