27.3.2016
(Telle)
Sunnuntai. Jäljellä lomastamme vielä 11 päivää ja päätimme laatia jonkinlaisen suunnitelman siitä, mitä vielä haluaisimme tehdä. Vaellusta tietenkin, mutta mitä muuta. Näissä pohdinnoissa kului osa aamusta, mutta puoleltapäivin olimme kuitenkin jo vuorilla. Serpentiinitietä ylös, enkä varmaan totu siihen koskaan. Jännittää ja pelottaa edelleen. Ja ihastuttaa. Ne maisemat. Kävelyreittimme kulki rotkon (Barranco del Palmitos) halki vuorelle. Polku, silloin kun sitä oli havaittavissa, oli vaikeakulkuinen ja kiviröykkiöinen. Väliin kontaten, väliin 'istuen', väliin myös ihan normaalisti 2+2 ( sauvat) -tekniikalla matka eteni tosi hitaasti. Vaikein maasto tähän mennessä. Väliin oli jokainen askel mietittävä ja jalka aseteltava sopivaan kiven rakoon. Tunti ylös ja toinen alas riitti meidän vesi- ja energiavarastomme huomioiden. Kotimatkalla sai taas huokailla satumaisen kauniin laakson maisemia.
(Vellu)
Aamulenkki varovasti aloitellen. Taas polvi lopetti kiukuttelun parin kilometrin jälkeen. Loppulenkki olikin sitten laulua ja leikkiä. Rauhallisen aamun jälkeen kivuttiin autolla Palmitos Parkin yläpuolelle ja jatkettiin siitä jalan. Iltapäivä lepäillen ja ruokaillen. Illalla kävimme alakerrassa pelaamassa biljardia. Tellelle eka kerta. Pienellä intensiivikurssilla hyvin alkuun.