3.4.2016
(Telle)
Sunnuntai. Eilen vispattiin sauvojen kanssa läheisellä luonnonsuojelualueella, jossa hyvät polut myös pyöräilyä varten. Niitä sitten riittikin, pyöräilijöitä. Jännä juttu, miten erilaisia ovat, pyöräilijät ja pyöräilijät. Maastopyörillä liikkujat huikaisevat tervehdykset ilman muuta, mutta kevyillä kilpapyöräilyä liikkujat eivät koskaan, vaikka olisimme samalla levähdyspaikalla huokaisemassa. Mutta hyvä oli sää ja maasto samoin. Vajaa kaksi tuntia reipasta kävelyä ja taas erilaista kauneutta ja ihmeteltävää. Vihreää kumpuilevaa maisemaa, suolasta valkoisia! polkuja ja suolankeruualtaita. Altaisiin on kerätty suolaa täällä, Castillo del Romeralin alueella 1700-luvulla, kertoo opaskirja. Kuviakin otettiin, mutta kameran muistikortin puuttuessa niitä ei sitten löytynytkään...turhaan poseerattiin...:(
Illalla oli viikon ehdottomasti odotetuin tapahtuma. Bahia Felizissä sijaitsevan Carbo-ravintolan huikea neljän tunnin musiikkishow ruokailuineen. Olimme siellä myös vuodentakaisella reissulla ja edelleen sitä mieltä, että rahoilleen sai kyllä vastineen. Esiintyjät olivat taitavia ja monipuolisessa esityksessä panivat likoon kaikkensa ja enemmänkin. Meidän pöytäseurueeseen kuului myös norjalaisia ja englantilaisia loman viettäjiä.
(Vellu)
Aamu alkoi tavallista rauhallisemmin. Eilen meni sen verran myöhään, että minä kävin vain rauhallisen palauttavan kävelylenkin. Nettiyhteys ei tänä aamuna enää pelannut. Tellekin joutui tyytymään 7 minuutin pikajumppaan, kun jooga- videot eivät toimineet. Nettiaikamme oli loppunut. Pitihän sitä hakea pari päivää lisää. Olo oli vähän niin kuin kynsille lyöty. Ihan hyvä varmaan välillä ottaakin vähän rauhallisemmin.
Taivas oli aamusta kovin pilvinen. Aurinko näyttäytyi vasta kymmenen jälkeen. Eilen lueskelin jostakin opuksesta, että koillisen suunnassa oleva pilvirintama on tähän vuoden aikaan hyvin yleistä. Aamupalan jälkeen suunnistimme meille jo tutuksi tulleelle vaellusreitille Puerto Ricosta Arguineguiniin. Nyt päätimme kiertää sen vain toiseen suuntaan. Jätimme siis auton Arguineguihin. Ensimmäisen tunnin jälkeen olimme kiivenneet mäjelle, josta aukesi komeat näkymät niin Argg:hen kuin Puerto Ricaankin. Mäen huipulla olevan ristin juurella tapasimme kaksi pohjanmaalaista miestä. Olivat viikon reissulla ja lähtemässä kotomaahan huomenna. Loppumatkasta missasimme yhden laakson väärälle sivulle. Jouduimme palaamaan kilometrin verran takaisin päästäksemme oikealle reitille. Kaiken kaikkiaan meille kertyi kävelyä n. 15 km.
Ajelimme taksilla Puerto Ricosta hakemaan autoamme. Tuulilasissa oli 60 e ikävä yllätys. Parkkeerasimme ns. siniselle alueelle. Nyt tiedämme, että siniselle alueelle täytyy hakea tiketti automaatista. Automaatin sijaintia ei sen kummemmin tuoda esille. Pitää vain tietää, että sellainen on jossakin, kun parkkiruudut on maalattu sinisellä. Se täällä on positiivista, että täällä voi ”katumalla” saada sakkonsa anteeksi. Tapahtuu näin: jos on kulunut alle 2 tuntia sakon saannista, tunget 1,95 e automaattiin ja viet kuitin poliisilaitoselle sakon kera. Sakko poistetaan. Jos on kulunut yli 2 tuntia sakon antamisesta, joudut pulittamaan 4,45 e masiinaan. Taas tarvitsimme respan vahvistusta, että olimme asian oikein ymmärtäneet. Lähdemmepä sitten huomenna testaamaan saaren byrokratiaa näiltä osin. Päivälliseksi söimme mikropitsaa. Ihan hyvää. Yritimme vielä katon aurinkoterassille lueskelemaan. Pilvet ja tuuli olivat päättäneet toisin. Palasimme sweettimme lämpöön. Loppu päivän ja illan katselimme verkkouutisia ja jotakin hömppäjuttuja, mitä nyt taivaalta tuli.