4.4.2016

(Vellu)

Nyt oli mennyt ylikunnon puolelle. Aamulenkillä ei juoksu kulkenut ollenkaan. Kipuraja tuli äkkiä vastaan. Eilinen oli kuitenkin aika rankka. Sama Tellellä. Ei mennyt aamujoogat oikein tukevasti.

Aamupalan jälkeen lähdimme sitten mitätöimään parkkisakkoa. Ajoimme rikospaikalle. Ottaaksemme sieltä 4,45 e tiketin, jolla saisimme eliminoitua 60 e sakon. Automaattipa olikin epäkunnossa. Nieli edessämme olleen miehen rahat antamatta kuittia. Siihen tuli vielä toinen pariskunta, joille tietenkin annoimme etuoikeuden lipun ottoon. Heiltä ei menneet rahat, mutta ei tullut tikettiäkään. Silloin päätimme lähteä selvittelemään sakkoa osoitteeseen, joka oli tiketin alaosassa. Osoite oli CC Puerto Rico 32-5. Ostari oli tuttu paikka, mutta kun ko. byroota ei alkanut löytyä, poikkesimme paikalliseen puhelinkauppaan olettamuksella, että siellä osataan englantia. Ostareissa on yleensä aika huonolla kielitaidolla varustautuneita henkilöitä. Suomalaine, mitä kuluu, terve terve- tulee kyllä äkkiä, mutta asiallisempi asia onkin sitten toinen juttu. No, niin, Puhelinkaupassa kerroimme ongelmamme ja näytimme sakkolappumme. Pojat heti sanomaan; ei niitä kannata maksaa, ei niiden perään kukaan kysele. Las Palmasissa ehkä voivat kysellä, mutta ei täällä Puerto Ricossa. Nyt ei olla oikein varmoja kusettiko pojat meitä ja tuleeko sieltä autovuokraamosta parin kuukauden päästä tuplalasku. Jää nähtäväksi. Niine hyvinemme poistuimme paikalta lähimmälle terassille nauttimaan hyvästä kahvista ja jäätelöstä.

Puerto Ricosta ajelimme Vesinderian Atlantigo ostariin täydentämään vielä viimeisiä tuliaisostoksia. Lounaaksi paistelimme munakkaat ja sen jälkeen vietimme tunnin siestan. Sittenpä alkoikin suururakka; tavaroiden mättäminen matkalaukkuihin. Minulla laukku mahtui jopa kiinni. Telle joutui pariin otteeseen korjailemaan sisältöä uuteen järjestykseen. Menihän se lopulta kiinni. Lohdutonta oli huomata, että kaikki tarvittava ei ollutkaan vielä laukussa. No aamulla loput…

Illastaa päätimme ulkona. Menimme ensin alabaariin; Ruhetag Montag. Eli kiinni. No sadan metrin päässä oli paikka, jossa meidät kerran häädettiin ikkunapaikalta pois, kun selvisi ettemme syö vaan otamme vain viinit. Niin oli vaan sinne kuitenkin nöyrtyminen. Nyt emme kyselleet ikkunapöytää. Oli sen verran lämmin, että jäimme suosiolla porstuaan=terassille. Pöytään kannettiin kokonaisia komeita maistuvia ahvenia. Seassa muutama keitettyperuna, porkkana ja ilmeisesti avokadoa. Söihän sitä ja oli se tosiaan ihan hyvää, mutta se ruotojen plaraaminen…

Siinähän sitä syönnin lomassa merta tuijoteltiin. omia ajatuksiamme pyöriteltiin, ei hirveäasti juteltu. Viimeinen ilta tällä reissulla.

Tultuamme tänne ”matkakottiimme” lueskelin, että Norwegianilla on ollut vaikeuksia toimittaa ihmisiä kotiin vähän joka puolella eurooppaa. Pitänee alkaa henkisesti valmistautua, jotta jospa vapuksi pääsis kottiin. Senkin huomasin, että Hokki oli pistänyt Jojensuulaisilta selän seinää vasten. Mieluisa uutinen. Hyvä Hokki.