9.3.2016

Kotimaassa vielä...hihnalle laukku ja viimeinen kuppi naamaan-fiiliksissä mennään...Oulussa lievästi pakkasta...

Kello on 15.30 suomen aikaa, lentoaikaa on  jäljellä 1,5 tuntia ja nälkä kurnii vatsassa...luulimme tilanneemme ja maksaneemme ruokailut etukäteen (minkä vuoksi emme kolmen aikaan yöllä nautitun kevyen aamupalan jälkeä syöneetkään mitään). Kävi  ilmi, että palvelupakettimme ei sisältänyt lainkaan ruokaa ja annoimme ruokavaunujen lipua ohitsemme...kunnes asianlaita todettiin ja jäimme nuolemaan näppejämme....Onneksi kuitenkin juomia (kahvia!) tarjoiltu tasaiseen tahtiin, niin että emme pääse kärsimään elimistön kuivumisesta....

Mutta ei meillä asiat olleet huonosti. Ikävä kyllä jollakin meni huonommin. Juuri nyt lentokanat huhuilee koneesta lääkäriä. En tiedä löytyikö vai ei. Koneen lääkelaukkuja kyllä kuskattiin koneen peräpäähän sellaisella vimmalla, että taisi olla tosi tilanne. Ilman välilaskuja kuitenkin selvisimme Las Palmasiin. Tuuli oli laskuvaiheessa jo kova, ja oli sitä myös kun päästiin itse ulos.

Meidän laukut kuitenkin löytyivät. Autoa tai ennemminkin auton tuojaa ei sitten löytynytkään. Taksi toi meidät parin kunniakierroksen jälkeen hotellille.Ratkotaan sitten huomenna kadonneen auton/kuljettajan arvoitusta. Respan tyttö lupasi olla hengessä mukana. Huone ihan ok. Hotelli kaiken kaikkiaan aikatavalla samanlainen kuin missä olimme Puerto Ricossa. Ehkä kuitenkin yksi tähti Puerton hyväksi.

Nälkä ja väsymys ajoikin sitten meidät hakemaan ruumiin ravintoa oman hotellin antimista. tuli sitten syötyä kaksi ateriaa samalla kertaa; ensimmäinen ja viimeinen.

Jos olisin Jyrki Sukula, lähtökuopaksi tuolle porukalle laittaisin ; jos ei oikeen osaa ja jos varsinkaan ei oikeen kiinnosta, voiskait sitä tehdä muutakin. Kun ei sillä kuitenkaan pitkän päälle leipä urkene.