24.04.

Bussimatka meni ihan hienosti. Sitten alkoi vähän tökkiä. Bussi jätti meidät keskelle pimeää aamuyötä. Ei havaintoakaan mihin suuntaan pitäisi lähteä, ei karttaa ja vähän väsyttikin. Yön unet olivat parissa bussissa torkutussa tunnissa. Kello oli neljän huiteilla maanantai yötä. Maanantai oli ilmeisesti joku arkipyhä ja siksi vielä neljän jälkeenkin oli kovasti porukkaa liikenteessä. Tieto sieltä toinen tuolta jne. Niin kello 4 me sitten tehtiin rategia jolla Jaakobi

n tien alku löytyi. Ja ei kun täysillä eteenpäin. Santa Marcosin puistossa söimme viimeiset eiliset eväät. Pimeys hävisi ja matkakin alkoi taittumaan. Lämpötila oli aamuyöstä alle 10. Meillä vaatetus tietysti sen mukainen, eli suurinpiirtein kaikki mukana olevat vaatteet päällä. Auringon kiivetessä ylöspäib jouduimme useampaan kertaan "vaateremonttiin". Iltapäivän vaelsimmekin sitten shortseissa ja t-paidassa. Aamulla jo ennenkuin olimme löytäneet reitin alkupäätä,suunnittelimme, että kävelemme La Virgeen (n. 7 km) ja katsomme sitten menemmekö bussilla lopun päiväreitistä. No La Virge meni vähän epähuomiossa ohi, koska Alberque (majatalo) oli vähän syrjässä kulkureitiltämme. Niimpä lähdimme eteenpäin. Seuraavaan etappiimme Valverde de la Virgeen, oli matkaa 4 km. Ja taas olimme itsellemme armollisia ja lupauduimme  ajamaan reitin loppuosuuden kyydillä. Paikkaan oli tullut uusi Alberque. Nautiskeltuamme siellä makoisat kahvit paahtoleipien kera lepäilimme tunnin verran riippumatoissa. Mehän ei kyydeillä enää ajella moisen nautinnon jälkeen. Ei kun taipaleelle. Niinpä taapersimme vimeisen kympin reippaasti Vildangos del Pa'ramoon. Ostimme kerrossängyn vuorokaudeksi 5 eurolla per sänky ja asetuimme taloksi. Suihkun, oluen ja 7 euron päivällisen, johon saimme vielä 3 euron viinipullon, jälkeen siirryimme lepäilemään ja lueskelemaan.Olimme ainoat suomalaiset siinä n. 40 ihmisen populaatiossa. Kansaivälisyyttä kyllä löytyi; Kanada,Italia,Irlanti, Saksa, Etelä-Korea, Japani. Silmää painoi edellisen yön reissut, mutta sinnittelimme, ainakin melkein hereillä, yöunille asti. Aamulla uudet haasteet. Sadettakin on luvassa.

25.4.

Heräilimme puolikuuden aikaan. Yöllä kuului satavan kovasti ja tuuli ulvoi nurkissa. Ei tiennyt hyvää huomiselle taapertamiselle. Aamu aukesi kuitenkin kovin vähillä pilvillä varustettuna. Lämpöä oli kymmenen asteen tietämissä. Aamupalaa automaatista; kahvia, juustoa, keksejä ja illalliselta jääneet jogurtit. Niillä lähdettiin liikkeelle. Mentiin muutama sata metriä, kun kanadalaiset, joih7n tutustuimme illalla, tulivat ja houkuttelivat meidät vielä kahvilaan, jonka olivat illalla löytäneet. Nautittiin siinä vielä caputsiinot "toustien" kera. Seuraan lliittyi vielä irlantilainen Kevin. Sitten taivalsimmekin 4,5 km San Martin del Caminoon. Camino taitaa olla täällä niin iso juttu, että joka kylä liittää nimeensä tuon del Caminon. Seuraavana olikin Puente Viojon kivinen silta. (Kuvagalleria)