Kotona, hih. Oulussa vietetyn yön jälkeen ajelimme kotiin keskiviikkona. Postia ja pyykkiä ja varsinkin sitä pyykkiä. Sana 'koti' sai taas hetkeksi kultakirjaimet. Kivaa kun wc löytyy vierestä, ei tarvitse yöllä lähteä otsalampun kanssa käytäville haahuilemaan. On ruisleipää ja oikeamakuista maitoa, paperia wc:ssä,  ei jonoa suihkuun. Kaupassa ymmärrän, mitä kassatäti sanoo. On sauna. Musiikkia. Omaa rauhaa. On myös flunssa tulollaan. Mutta paras ajatella, että hyvä kun ei tullut aiemmin...

12.5.2017

Herätys sateen kohinaan, siihen samaan, joka on kuulunut toista päivää. Tänään siis siirrymme Madridiin, liput on puolelta päivin lähtevään junaan ja hotellikin on varattu. Mutta mutta hiuksia kuvatessani tulikin pimeys ja hiljaisuus.  Sähköt menivät eivätkä tulleet takaisin. Otsalamppun valossa sitten  kajalit silmiin ja punat huuliin vanhalta muistilta...Hiukset märkänä sitten maailmalle...:-(

Junamatka kesti liki kuusi tuntia, upeat maisemat, valtavan korkeiden siltojen kautta. Hotellikin löytyi pienen etsinnän jälkeen. Paljon mahtui tähänkin päivään....Hyvää yötä:-)

11.5.2017

Keskiviikko aamuna nautittiin aamupalaa kasarmin kahviautomaatista ja sitä varten varatuista l1eivistä ja jogurteista Sitten käveltiin viimeiset n. 5 km. Saatiin diplomit ja mentiin ihastelemaan katetraalin aukiolle luomusta, joka on kyllä suurinta mitä nyt lentokenttien jälkeen olen nähnyt.

Jos Kajaanin kirkkoja laitettaisiin neljä ristin muotoon ja niitä vielä kahdet päällekkäin, alettaisiin olla jo samoilla hehtaareilla tämän laitoksen kanssa.

Kuinka ollakaan, siinä töllistellessämme ilmestyi Sandra ja Yves (kanadalaiset) viereemme. Kävimme heidän kanssaan kahvilla. Sitten bongasimme itsellemme huoneen aivan kadetraalin vierestä. Asetuimme taloksi ja lähdimme sitten dallailemaan pitkin kujija. Valtava on ihmismäärä mikä täällä liikkuu. Ei yksin vaeltajia, vaan myöskin isoja ryhmiä tulee linja-autoilla.

12.5. 2017

Tänään ollut upea päivä, vaikka on satanut kaiken aikaa. Oli hienoa  herätä 'omassa' huoneessa rauhallisen yöunen jälkeen. Aamupalalle menimme läheiseen kahvilaan, jonka jälkeen menin hetkeksi hiljentymään pyhiinvaeltajien pieneen kappeliin. Ihana hetki. Sitten olikin hyvästien hetki. Oli aika sanoa goodbye Sandralle  ja Yvesille. Heidän odottamaton ilmaantuminen eilen katedraalin  edustalle meidän juuri Santiaagoon saapuessamme oli ehdottomasti yksi parhaita hetkiä tällä retkellä. Luulimme nimittäin jo heidät hukanneemme. He olivat olleet perillä sunnuntaista alkaen ja olivat käyneet katsomassa aamu- ja iltapäivän tulovirrasta, josko vaikka löytäisivät meidät. Ja löysivät.

Camino lukuisine erikoislaatuisine piirteineen on varmaan omiaan lähentämään  ihmisiä. Kohtaamiset, huolimatta kielivaikeuksista, ovat merkityksellisiä ja  kokemusten jakaminen ja tutustuminen käyvät luontevasti. Runoilijan sanoin " blessed are you pilgrim, if what concerns you most is not to arrive, but to arrive with others".

Niin lensivät kanadalaiset ystävämme kauas pois :( Toivottavasti joskus vielä näemme...

Hauskaa oli myös tavata muita vaellus kumppaneita, joita putkahti vastaan Santiagon kahviloissa ja kujilla tuon tuosta pitkin päivää. Sade vei osan tunnelmasta, pakko myöntää.Santiagon vanhan kaupungin kapeat kadut olivat täynnä vaeltajia eri puolilta maailmaa. En ole tavannut missään moista kielten ja kansallisuuksien comboa ja olisi ollut hauskaa viipyillä ulkona  pitempäänkin tuota kaikkea ihmetellen...Rautatieaseman etsiminen ja lippujen hankkiminen huomiselle olivat kuitenkin pakollisia toimia ja asia saatiin hoidettua. Kun aikaa on, ei pieni harhailu niin sanotusti maalta merelle nakkaa...vaikka se ei kaukana siinä vedenpaisumuksen keskellä ollutkaan... Päivän hyväksi lopuksi kävimme illalla espanjankielisessä pyhiinvaeltajien messussa.

Eilen illalla lähdimme hyvin levänneinä, kaksi tuntia vaaterissa, syömään. Saimme oikein hyvät ja isot salaattiannokset. Siihen asti ihan ok. Sitten huomasimme taas espanjalaisten kielivajeen. Kahvi ja  brandy, ei vaan mennyt perille. No kaffee brutal'kin on hyvää. Haimme kaupasta vielä aamupalaa ja valkkaripullon jota nautimme alberguen betonisella takapihalla. Yö ihan ok. Mitä nyt vähän kuuma.

Aamu aukeni niin lämpimänä, että lähdimme eka kerran suoraan shortseilla liikkeelle. Tarkoituksemme oli stopata 5 km ennen Santiagoa Monte de Gosoon. Em. paikka olikin jo ihan Santiagon esikaupunkia. Pyyhkäsimme tietysti ohi. No otimme majoituksen ensiksi vastaantulleesta Alberguesta. Vähän bunkkerimainen ehkä entinen koulu. Rauhallinen; vähän porukkaa. Vähän lepoa ja suihkua. Kävimme vielä läheisessä valtavassa ostarissa olusilla. Mittari näytti tämän jälkeen tälle päivälle 26 km. Ei paha. Aamulla sitten viimeiset kilometrit ja loppukaneetit. Mutta ensin unta.

8.5.201/ Telle

Tänään oli pakko ottaa kevyemmin. Eilinen 28 km:n, 9 tunnin taival  tuntui jäsenissä pahasti vielä aamulla ja olo oli kuin sillä raukalla, joka jäi sen  jyrän alle.

Rämmimme kuitenkin 13 km kohti Pedrouzoa. Lopulta menimme baariin ja tilasimme oluet ja taksin. Tulimme alberguehen  kutakuinkin 'tolokussaan'. Yleensähän alberguehen tulo on tapahtunut  uupuneena, rinkan alla hoippuen 

eikä  sellaisesta, vaativasta tehtävästä, kuten vuoteiden varaamisesta saatikka  maksutoimituksesta (2 x 10€),  tahdo selviytyä millään... Onneksi matkakumppanina on matemaattisesti lahjakas henkilö, ja tämäkin haasteellinen matemaattinen osio saadaan suoritettua...Tällä kertaa alberguehen majoittuminen sujui tyylikkäästi ja ymmärsimme melkein ensimmäisellä kerralla ja melkein oikein, missä on wc:t, suihkut, kenkien säilytys, pesukoneet, mikrot yms. Yleensä emme ymmärrä yhtään mitään, nyökyttelemme vain luottaen siihen, että toinen ymmärtäisi. Niin ei tietenkään tapahdu. Kaikesta huolimatta olemme selviytyneet ja vieläpä ihan hyvin.

Tämä osuus caminosta on kaikkein vilkkain. Sarriasta alkaen viimeiset 100 km on kansoitettu jopa niin, että kokeneet vaeltajat tätä pätkää välttävät. Mutta mahduttiin kaikki polulle kauniissa, kesäsäässä.

6.5.2017

Tänään kuljettiin Portomarinista (joka on nimestään huolimatta ihan siisti paikka) Palas de Rei:hin  ja kilometrejä tuli 26. Hyvä ilma kävelyyn, n. 16 astetta, väliin tosin vähän pisaroi, mutta ei haitaksi asti. Matka oli kuitenkin melko raskas nousuineen ja laskuineen. Minun akilleen  kantapääksi on osoittautuneet polvet, jotka kipuilevat vallankin  jyrkissä  laskuissa. Hyvin ja sitkeästi ovat kuitenkin 9kg ylimääräisen taakkansa kantaneet, poloiset. Kuhmuiset ja rasituksen turvottamat  ovat kuin Suomi-hevosella (joka  varmaan loukkaantuisi vertailusta), mutta näillä ja sauvojen antamalla hyvällä potkulla edetään...Sauvat saivat muuten  tänään  tuliterät kumitupet alleen, eikä enää kuulu raivostuttaa  kilahdusta  sauvan osuessa tiehen... Että näin tärkeistä asioista on tänään kysymys....

Tänään tapasimme nuoren suomalaisen naisen, joka oli kulkenut yksin ranskan puolelta St. Jean De Porkista alkaen. Osasi espanjan kielen opiskeltuaan sitä yliopistossa ja oli asunutkin kaksi vuotta Barcelonassa. Oli niin hauska vaihtaa kokemuksia suomeksi. Toivottavasti tiemme  vielä kohtaavat.

5.5.2017

Tänään otimme vapaapäivän Portomarinissa. Jalat kiittävät, erityisesti polvet - ovat pýytäneet sitä jo jonkin aikaa.Yöpyminen hotellissa, jossa kylpyamme ja fööni ja lakanat ja hiljaisuus! Ympärillä ei alkanut liike ,otsalamppujen välähtely ja suhinaa makuupussien sujahtaessa pusseihinsa heti kukonlaulun aikaan.  Nukuttiin kuin pikku porsaat.Jossain vaiheessa havahdutiin sateen kohinaan... Ei muuten lainkaan harmittanut puikkelehtia aamupalalle hotellista lähtevien vaeltajien lomitse viihtyisään ravintolaan. Sadeviittoja asettelivat. Mikä ihanuus painua vielä lakanoihin ja jatkaa unia, aina uudestaan ja uudestaan, kevyesti puoleen päivään saakka.

Tapasimme eilen ekat suomalaiset supermarketin ovella. Iso, 27 hengen ryhmä oli juuri saapunut. Jatkavat matkaa tänään, joten emme heitä todennäköisesti enää tapaa. Eilisiä matkakumppaneita olivat mm. Sveitsiläiset naiset, jotka olivat caminolla 10. kertaa.

Hajamietteitä/ Telle/ Päivän ohjelma näyttää jo muodostuneen. Ylös 6-7 aikaan, aamupala yleensä alberguessa ja tielle pääsemme noin 8 aikaan. Taukoja pidämme noin tunnin välein, yleensä on tarjolla kahvilakin siihen tarkoitukseen. Perillä olemme yleensä klo 14-15, joskus aiemmin tai myöhemmin...Ilta kuluu levätessä, ruokaillessa sekä vaatteiden huoltotouhuissa. Nukkumaan käydään tosi aikaisin, 9-10 aikaan. Väsymys on niin kokonaisvaltaista, että nukkumaanmeno hetkeä odottaa innolla ja toivoo, että pahemmalta kuorsauskuorolta vältyttäisiin..(Viime yö oli siltä kohtaa vähän vaikea ja joku siirtyikin makuupussi kainalossaan nukkumaan eteiseen. Itse sain kuitenkin kohtuulliset unet, vaikka yöllä heräsinkin ihmettelemään sitä puhinaa ja ähinää :)

Aamut ovat parhaita. Upea, vähän usvainen luonto ja hiljaisuus. Vaeltajatkin kulkevat  omissa mietteissään. Puheenvuoro on selvästikin luonnolla. Lintujen äänet ja kylän kukkojen toimeliaat kiekaisut riittävät tahdittamaan kulkua. Päivän edetessä äänimaailma tottakai muuttuu. Usein kuulee jonkun tai joidenkin laulavan, sitä tai pikemminkin hyräilyä teen usein itsekin. Eräs päivä teimme yhteistä matkaa kolmen 'tenorin' vanavedessä. Saivat aikaan hymyä, yhteistä laulantaa ja hyvää mieltä. Kävi kyllä mielessä, että helppohan sitä on kevyellä päivärepulla...

Huomenna on luvassa lämmin päivä, toivottavasti mennään kevein askelin:)

Yö meni kivasti. Minulla oli välillä kuuma. Telle häiriintyi lähistöllä olleen miehen kuorsaukseen. Aamu aukesi aurinkoisena. Rabanalissa ei tuullut ollenkaan. Säätiedotuksen mukaan oli ollut jopa -8 astetta. Söimme aamupalaa Ivin ja Sandran kanssa. He laittoivat rinkkansa taksilla seuraavaan yöpymispaikkaan. Olivat varanneet myös huoneen. Liikkeelle 8.20. Olimme jo aika korkealla, 1150 m. Kiipesimme kuitenkin vielä 1515 metriin. Pakkasta oli ollut, koska maa oli paikoitellen kuurassa. Matkalla tapasimme myöskin Tomin (Florida) joka kulki toissapäivänä pätkän matkaa kanssamme. Kiipesimme 300 m Foncebadon- kylään. Kuten sanotaan, että huipulla tuulee, niin nytkin. Kiva pieni kuppila täynnä, ketäpäs muita kuin pyhiinvaeltajia. Sieltä kiipesimme vielä 100m ylös Crus de Ferro-paikkaan. Iso risti suuren kivikasan päällä. Tänne jokainen tuo kiven kotimaastaan. Jättää kiven ja kaikki murheensa ristin juurelle. 

Aamu oli tosi viileä. Oli ollut jopa pakkasella. Hyvän aamupalan jälkeen oli kuitenkin mukava lähteä taas taivaltamaan. Pipo päässä ja hanskat kädessä. Aurinko paistoi kyllä lähes pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli oli tosi navakka ja kylmä paikoitellen.

Matkaa tehtiin 22 km Astorgasta Rabanaliin. Askeleita kertyi 29700 lievässä ylämäessä. Muuan mukava pysähdyspaikka, jossa olisi ollut kaikenlaista kivaa matkamuistoa mukaan, mutta ryhdikkäästi ne ohitin. Walk, eat, sleep and repeat...Terveisiä elämästä tältäkohtaa:) (Telle).

Majoituttiin Alberqueen, jossa ravintola vieressä. Sandra ja Ive olivat tulleet jo hieman aiemmin ja olivat ottaneet oman huoneen samaisesta rakennuksesta. Sovimme menevämme illalla yhdessä kuuntelemaan gregoriaanista musiikkia paikalliseen kirkkoon ja sen jälkeen syömään läheiseen ravintolaan, joka on hieman tasokkaampi naapurissa oleva.